Sinivuoret

Heipä hei!

Melbourne jäi taakse, kun jatkoimme matkaa etelään kohti Wilsonin kansallispuistoa. Tapasimme Melbournessa leirintäalueella monta uutta ja hauskaa heppua ja eräs Justin niminen kaveri Etelä-Afrikasta kehui kyseistä kansallispuistoa. Sää oli melko sateinen ja pilvinen koko päivän.
Kävelimme yhden metsäreitin ja sää hieman kirkastui, mutta iltaa kohti tuuli yltyi ja satoi lisää. Yö oli hyvin kylmä.
Jatkoimme aamulla matkaa kohti itää. Illalla saavuimme rannikkokaupunkiin, Lakes Entranceen, jossa tapasimme saksalais-pariskunnan parkkipaikalla, jossa yövyimme. Oli melko kylmä ja kutsuivat vuokrattuun asuntovaunuunsa juomaan teetä. Marsello ja hänen tyttöystävänsä olivat tehneet 6kk töitä Sydneyssä Jamie Oliverin ravintolassa ja nyt kiertämässä autolla maata. Mukavia olivat.
Jätimme aamulla heille viestin, koska eivät olleet vielä hereillä ja menimme tutkimaan kaupunkia. Ei ihmeitä tarjolla, Heidi osti pipon, hanskat ja huivin, koska flunssa alkoi puskea päälle.
Matka jatkui sisämaahan, koska rannikolla alkoi selvästi olla jo viileämpää - talvea kohti mennään. Päätimme käydä kurkkaamassa Aussien Alppeja! Ajoimme pohjoiseen kohti Jindabynen kaupunkia ja maisemat olivat todella hienot; välillä aakeeta laakeeta ennen kukkuloita/vuoria/vaaroja ja välillä oltiin kyseisillä kukkuloilla melkosen korkeella, Fantti(automme) jaksoi kuin jaksoikin mäet ylös!
Jindabyne oli todella hiljainen laskettelukylä, sesonki kestää vain kesä-elokuun. Jatkoimme yöksi toiseen "vuoristo kaupunkiin", jolla oli huvittava nimi: Cooma. Siellä söimme kebabbia!
Coomasimme jälleen kylmän yön ja jatkoimme heti aamutuimaan kohti Australian pääkaupunkia Canberraa.
Melko rauhallinen kaupunki, todella pieni Melbourneen verrattuna. Kävimme tsekkaamassa sotamuseon ja Suomen suurlähetystön ja löysimme nukkumapaikan leirintäalueelta, oli kiva päästä suihkuun muutaman päivän tauon jälkeen =)
Maalasimme autoon myös lisätunnisteita!
Aamulla jumittelimme vielä puoleen päivään Canberrassa tehden jatkosuunnitelmaa. Päätimme ajaa Blue Mountainsin kansallispuistoon, siellä oli kuulemma hienoja maisemia ja vuoria. Ja niin todelta oli, ei olla koskaan Jenkkien Grand Canyonilla käyty, mutta kuvista päätellen hyvin samanlaista, täällä oli vain enemmän kasvillisuutta. Yövyimme informaatio pisteen parkkipaikalla ja näimme auringonnousun siisteimmältä paikalta ikinä!

Väsyneitä on oltu Melbournen jälkeen ja kylmissäänki melko usein. Nyt on onneks taas suihku tarjolla ja yötkin lämpimämpiä.

Tähän blogitukseen en nyt kauheesti viittinnä kuvia laittaa, koska päivitän puhelimella parkkipaikalla hyödyntäen Hungry Jack's-purilaisravintolan ilmaista nettiä. Kaikki on hyvin ja Fantti rullaa(7200km takana)!

S

Adelaide-Melbourne

Tere!

Adelaidessa oli hienot näkymät, kun kiipesimme leirintäalueemme lähellä olevalle Brown Hillille.

Brown Hilliltä Adelaiden yli

Kesäkylät

Adelaidesta jatkoimme matkaamme etelään, pieneen kaupunkiin nimeltä Robe. Ihana pikkukylä, hieman Lemiä suurempi. Jokaista liikettä/palvelua oli yksi kappale. Nukuimme aivan rannan tuntumassa parkkipaikalla, emmekä olleet ainoita. Vieressä oli myös vessat ja suihkut, ilmaisia, joten olot olivat hyvät.

Varjoja Robessa

 Robesta jatkoimme matkaamme vielä pienempään kylään nimeltä Beachport, jossa oli törkeän pitkä laituri, joka ulottui merelle. Laituri oli ollut 1,2km pitkä aikoinaan, mutta nyt se oli ”enää” 780m :D Beachportista matka jatkui Mt. Gambieriin, jossa oli hyvin eksoottinen, sininen järvi!

Beachportin laituri

Blue Lake

Sieltä matka jatkui Portlandiin, jossa olimme yötä, jälleen rannan tuntumassa, jälleen vessat, suihkut ja grilli – ilmaista. Portlandissa jouduimme ensimmäisen kerran poliisin pysäyttämäksi :D Santtu ajoi hieman vastustajan kaistaa ihaillessaan maisemia ja poliisi kääntyi perään. Puhallutti, kysyi olemmeko ostaneet ko. auton ja pyysi ajokortin. Meni autolleen ja hetken päästä tuli toivottamaan hyvää matkaa, kaikki kunnossa.

Emme olleet ihan varmoja, onko parkkipaikalla autossa nukkuminen täysin luvallista, mutta poliisitkin kävivät pyörähtämässä parkkipaikalla, eikä heitä tuntunut asia kiinnostavan. Hieno majakkakin nähtiin!

Portlandin läheltä

Portlandista jatkoimme matkaa Great Ocean Roadia kohti. Alku GORista kulki pelkästään peltojen lävitse ja kummempia näkymiä ei ollut. Ennen Apollo Bayta oli paljon nähtävää kallionkielekkeiden muodossa. Lähestyessämme Apollo Baytä tie alkoi saapumaan vielä lähemmäs merta. Tie kulki suurien kukkuloiden ylitse ja sivuitse metsissä tullen välillä merelle. Ennen Apollo Baytä on kuulemma hieno Johanna’s Beach, jossa Torquayn vuosittaiset surffikisat pidetään jos kuuluisa Bells Beach ei toimi. Emme kuitenkaan jaksaneet pysähtyä Johanna’s Beachille, koska alkoi olla pimeä ja todella väsy, jatkoimme yöksi Apollo Bayhin. 

Maskotti kurremme

Great Ocean Roadilta

Aamulla jatkoimme matkaa ja nyt tie näytti parhaimmat puolensa; asfalttipinta oli vedetty kuolemaa halveksuen korkeille jyrkänteille, josta korkein pudotus mereen oli jopa 90m!

Pysähdyimme ensin aamupalalle aurinkoon ja myöhemmin uimaan. 

London Bridge, sortunut 1990, maailman uusin saari

Aamiaista

Pyrimme ajamaan tietä melko hitaasti, oli nimittäin kylttikin, joka varoitti erittäin onnettomuusalttiista alueesta.

Tulimme Torquayhin lopulta, joka on surffauksen Mekka. Siellä on perustettu muun muassa Billabong, Ripcurl sekä Quiksilver surffifirmat. Kaupunki ei kuitenkaan tarjonnut hyvää nukkumapaikkaa autossa, joten jatkoimme suurempaan, Geelongin, kaupunkiin, ei huono! Kaupunki oli todella lähellä ja siellä oli kuulemma ilmainen uima-allasalue ja uimastadion, woot!

Lappeenranta?

Allasaluetta

Saavuimme Geelongiin ja meillä oli heti ongelmia löytää rannalle. Kuitenkin reilun puolentunnin ajelun jälkeen löysimme Eastern Beachin ja näimme satama-alueen, erittäin hieno!

Satamassa oli muun muassa nuorisolle suunnattu alue, jossa oli suuri skeittiparkki. Satamassa oli myös pitkä laituri, jonka päässä oli suuri ravintola, jossa jengi vietti häitä. Lisäksi oli maailmanpyörä ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: suuri uima-allas sekä Myllysaaren helposti päihittävä uimalaitos!

Mikä parasta, löysimme erittäin hyvän parkkialueen, joka ei maksanut mitään – uusi leirintäalueemme ;) Parkkipaikan lähellä oli myös grillejä sekä vessat. Suihkuina toimi uimalaitoksen suihkut, joissa oli jopa lämmintä vettä.

Geelongin satama muistutti suuresti Lappeenrannan satamaa, mutta suuremmassa mittakaavassa; venelaitureita, uimalaitos, valleja ja ravintoloita. Lähellä uimalaitosta pörräsi päivittäin vesijettejä sekä vesihiihtäjiä, kelit olivat kohdillaan =) Olimme aluksi ajatelleet olla Geelongissa pari päivää tehden suunnitelmaa Melbourneen, mutta päädyimme nukkumaan 4 yötä kaupungissa.

Siellä oli perinteinen kruisailukulttuuri, arki-iltoinakin jengi kulutti polttoainetta autoillaan kurvaillessaan kaupungin katuja.

Sunnuntaina 10.3 jatkoimme matkaa Melbourneen. Lyhyt 70km ajo keskustaan ja suut loksahtivat auki; olimmehan jo olleet Perthissä ja Adelaidessa - suuria kaupunkeja – mutta Melbournen pilvenpiirtäjät ja keskustan koko olivat jotain muuta. Keskustan ali kulki suuri moottoritietunneli, noin 5km pitkä.

Sunnuntai oli todella turhauttava; yritimme löytää parkkipaikkaa tai hyvää aluetta, jossa voisi nukkua autossa, mutta päädyimme ajamaan 50km keskustasta löytämättä mitään. Lopulta menimme pimeän turvin hyvin lähelle keskustaa suuren puistoalueen viereen(Botanic Garden). Siitä oli vain 2-3km kävelymatka keskustaan. Maanantai oli julkinen vapaapäivä, joten pysäköimisestäkään ei tarvitsisi maksaa. Huomasimme kuitenkin, että Melbournessa oli aikamoinen hässäkkä päällä; ilmainen MOOMBA-festivaali oli käynnissä la-ma ja se pidettiin vielä samaisella puistoalueella. Löysimme kuitenkin parkkipaikan ja menimme vielä katselemaan tivolia ja hauskanpitoa.

Melbourne

Maanantaina kävelimme keskustaan kiertelemään hetkeksi ja sitten palasimme katsomaan MOOMBA-festivaalin päättävää paraatia. Se oli hieno!

Paraatin jälkeen tuumasimme, että meidän täytyy etsiä leirintäalue. Kolmas alue tärppäsi ja jäimme tänne: South East Holiday Village. Erittäin kiva paikka, koska lähes kaikki leirintäalueet ovat lähiöiden keskellä, ei rannalla. Täällä on kaksi uima-allasta, mukava oleskeluhuone/keittiöalue.

Yritämme nyt kovasti löytää töitä ja hengailemme täällä leirintäalueella tutustuen ihmisiin, täällä on hyvin mukavaa porukkaa. Alueen omistaja on rento uusi-seelantilainen maori, jonka kanssa tulee hyvin juttuun.

Saimme vihdoin myös Adelaidessa aloitetun auton oikean kyljen maalaamisen valmiiksi!

Hejdå!

Pläts!

Heipähei!

Roadtrippimme on vaikeuttanut blogittelua huomattavasti, koska emme juuri ikinä pääse sopivasti wifin äärelle naputtelemaan tahi kuvia laittamaan. Nyt vihdoin, kolmen viikon jälkeen, olemme sopivasti rannan tuntumassa Adelaiden Glenelgissä (aikaero Suomeen 8,5h) ja on aika blogata!

Seuraavassa roadtrippimme 11.2-1.3 pähkinänkuoressa:

Maanantai 11.2
Noudimme kyytiläisemme (Margaux(Ranska), Federica(Italia) sekä Gabriele(Italia)) North Fremantlen asemalta, ostimme matkalla invertterin kun ajoimme hakemaan Bekiä mukaan reissuumme! Hän laittoi aamulla viestin, että voisi tulla pariksi päiväksi mukaamme ja näin kävi! Bekin haun yhteydessä saimme kuulla, että Gabriele(Gary) oli sekoittanut luottokorttinsa kaverinsa kanssa ja Margauxin(Gogo) kaveri tuli sitä Bekin läheiselle juna-asemalle tuomaan. Kiva.
Haimme Bekin ja menimme Colesin kautta Shellille tankkaamaan ja Kwinana roadin pitkin kohti etelää!
Matkaa Margaret Riverille oli noin 300km ja ekan kerran pysähdyimme vasta Dunsboroughissa, Santtu ajoi. Sieltä ajoimme vielä Gracetowniin, josta löysimme ensimmäisen leirintäalueemme. Gary sanoi jo illalla, että lähtisi tiistaina takaisin Perthiin jos ei löytäisi töitä Margaret Riveriltä.Hyvä - ei ole kiva tyyppi, halusi lainata kaikkea.

Tiistai 12.2
Aamulla MR:ään ja ostamaan bussilippua Garylle :D Bek hommasi keskiviikkoaamuksi myös kyydin. Seuraava yöpaikka olisi Prevellyn leirintäalue. Ostimme Bekille synttärilahjaksi pehmonorsun ja mutakakun =) Jälkimmäisen söimme rannalla viiniä juoden ja auringosta nauttien.
Kaupungilta oli tarttunut mukaan myös Bruce Springsteenin The Rising levy ja tyynyt nukkumiseen.

Keskiviikko 13.2
Heitimme Bekin asemalle aamulla ja ajoimme takaisin leirintään. Päivällä kävimme vielä vuokratyöfirmassa rekisteröitymässä, mutta jatkoimmekin matkaamme heti etelään, Hamelin Bayhin. Illalla näimme aivan pari metriä rannasta uimassa kolme isoa rauskua!

Matkalla Margaret Riveristä Augustaan

Torstai 14.2
Aamulla suunta kohti Augustaa, jossa kävimme tsekkaamassa vanhaa vesipyörää ja majakkaa. Jatkoimme Denmarkiin, jossa pysähdys ennen leirintäalueen etsintää. Leirintäalueeksi valitsimme Walepolen Coalmine Beach leirinnän, jossa oli Ystävänpäivän kunniaksi ilmaiset hodarit, pannukakut ja jäätelöt! Illalla vielä Julia Robertsin elokuva Mirror, Mirror =) Santtu räpsi kuvia hodari-iltamasta ja henkilökunta toivoi saavansa kuvia, kun eivät koskaan niitä oikein saa. Kuvauspalkkioksi saimme loput pannarit =D Täällä näimme myös ensimmäiset elävät kengurumme, pomppimassa leirintäalueella! Tuota ennen olimme nähneet vain kuolleita tienposkessa.

Tikku-eläin!

Perjantai 15.2
Matka jatkui Tree Top Walkille, joka oli siisti! Kävelyä puiden latvojen korkeudella ja metsäreitti yli 400 vuotta vanhojen puiden keskellä. Olivat isoja. Sieltä jatkoimme Albanyyn, jossa surffailu jatkui taas Mäkissä. Gogo jutteli ranskalaisten kanssa ja saimme pari työvinkkiä. Yövyimme ilmaiseksi, mutta peloissamme Nanarupin rannan tuntumassa. Odotimme metsänvartijaa tai petoeläimiä, mutta selvisimme säikähdyksellä. Yöllä auto kävi kääntymässä parkkipaikalla, mutta lähti pois. Sakkoa voi saada 200$.

noin 400v vanha

Lauantai 16.2
Uimme aamutuimaan ja lähdimme kysymään mansikkafarmilta töitä, ei mitään. Soitimme vadelmafarmille ja sovimme olevamme maanantaina taas yhteydessä. Ilmainen majoitus vaihtui Emu Beach Pointiin, joka oli lähempänä kaupunkia. Heidi sai sunnuntai aamupäiväksi siivoustöitä! Illalla juttelimme ranskalais-aussilaispariskunnan kanssa, jonka naispuolinen edustaja oli todella ärsyttävä besserwisser.

Sunnuntai 17.2
Heidi oli töissä puoleen kolmeen ja kävimme Gogon ja Feden kanssa Mt Clarencella Albanyn sataman tuntumassa. Sää muuttui sateiseksi ja palasimme leirintään. Vadelmafarmin omistaja soitti ja sovimme menevämme töihin maanantaina 9:30. Kävimme myös ostamassa runsaasti ruokaa, koska Franklandissa kaikki oli kuulemma kovin kallista. Luulimme olevamme pari viikkoa töissä, mutta turhaan.

Maanantai 18.2
Saavuimme farmille 9:15 ja saimme ohjeet työhön. Työpäivä oli 6:15-9:30,10-13 ja 15:30-18:30. Siis noin yhdeksän tuntia töitä ja palkka oli 7$/kg. Teimme töitä keskiviikkoaamuun, koska palkka ei ollut missään suhteessa työhön. Saimme noin 110$ palkkaa 18h työstä, kiva. 
Ainoa hyvä puoli oli ilmainen majoitus, ruokaa ei tosin saatu.
Farmilla suunnittelimme reittiä Kalgoorlie-Boulderin kautta Ayers Rockille ja sieltä Adelaideen, mutta päädyimme ajamaan Esperancen kautta Norsemaan ja siitä 2000 km Adelaideen.

Farmilta

Majoituskatos

Keskiviikko 20.2
Olimme ehtineet aamusta ajamaan Hopetouniin asti matkallamme kohti Esperancea ja majoituimme ilmaiseksi Hopetounista etelään rannalla, jonne ilmaantui myös brittiläis-irlantilainen pariskunta, oikein kivoja olivat!

Torstai 21.2
Vielä oli noin 200km Esperanceen, joka taittui hetkessä. Perillä sää oli pilvinen ja kaupunki hiljainen, päätimme jatkaa Norsemaniin suihkuun ja siitä 30 km Eyre highwayta ilmaiselle telttapaikalle. Illalla teimme ensimmäisen leirinuotiomme ja teimme myös popkornia =)

Perjantai 22.2
Varsinainen matka erittäin tylsää Nullarbor roudia pitkin alkoi. Norsemanista Adelaideen on aika tasan 2000 km ja matkan varrella ei ole juuri mitään nähtävää. Alavia maita, hyvin vähän puita ja erittäin puuduttavia suoria. Pisin suora on noin 150 km, jota myös Nineti Mile Straightiksi kutsutaan. Tästä alkoi puhdas ajosuoritus, lähes kaikki valoisa aika ajettiin ja illalla etsittiin sopiva nukkumispaikka. Perjantaina Santulla paloi neniin ja silmiin pyrkiviin kärpäsiin siinä määrin pinna, että löi nyrkillä auton tuulilasiin suuren halkeaman sisäpuolelta - ei kiva.

Auringonlasku Mundrabillassa

Lauantai 23.2
Ylitimme Länsi-Australian ja Etelä-Australian osavaltioiden rajan Euclassa, josta oli noin 90km matkaa ainoalle mielenkiintoiselle nähtävyydelle Bunda Cliffsille. Se oli siisti! Noin 80m suora pudotus mereen. Osavaltion rajan ylittyessä myös aikaero Suomeen kasvoi, nyt se on 8,5h.
Leiriydyimme Cedunaan, joka oli kiva rannikkokaupunki.

Sunnuntai 24.2
Ajoimme päivän aikana Port Augustan lähellä olevalle Mt Remarkablen juurelle leiriytymään kansallispuistoon, jossa näimme paljon kenguruja. Siitä matkaa Adelaideen oli vielä noin 200km.

Maanantai 25.2
Saavuimme Adelaideen puolilta päivin. Hyvästelimme kyytiläisemme Gogon ja Feden ilman suurempia tunteita, oli sen verran alkanut palaa kiinni heihin. Etsimme itsellemme leirintäalueen Heidin kanssa ja sopiva oli Brown Hill Creek leirintäalue.

Maanantain jälkeen olemme käyneet Adelaiden eläintarhassa sekä etsineet duunia ilman menestystä. Ajatukset alkavat suuntautumaan Melbourneen, siellä tuntuu olevan paremmin duunia. Sää on ollut sateinen ja kylmä, mutta tänään ilmeisesti perjantain kunniaksi on miellyttävän lämmin. Nähtii myös koala, kun oltiin kävelemässä Brown Hill Creekin kansallispuistossa! Vau! 

bum.