Työnhaku alkakoon!

Tänään torstaina heräiltiin klo 9 maissa, mikä tuntui taas aivan liian aikaiselta. Niinpä jäimmekin hetkeksi makoilemaan sänkyyn lukemaan kirjoja. Ei mennyt kauankaan kun kuulin Veronican äidin äänen, hän tuli katsomaan miten meillä pyyhkii. Veronican äidin lähdettyä hoidimme jo perinteeksi muodostuneet aamurituaalit: marsujen ruokinta, tiskaus ja puutarhan kastelu. Tämän jälkeen valmistimme aamiaisen ja aloimme pohtimaan mitä tänään tehtäisiin.

Päätimme tehdä pienen kävelylenkin joen rantaan. Samalla pääsimme näkemään millaisia taloja muilla on täällä North Fremantlen alueella. Pitkälle ei tarvinnut kävellä kun pystyimme toteamaan että alueella asuu selvästi normaalia varakkaampia. Talot olivat todella moderneja ja isoja. Joen rannalla oli venesatama, jossa oli paljon hienoja jahteja ja pienempiä veneitä. Kävelimme rantaa pitkin ja tie päättyi pieneen poukamaan, jossa oli hiekkaranta, laituri ja kaksi puusta valmistettua katosta. Räpsimme muutaman kuvan laiturin päästä. Osa kuvista otettu ylempää mäen päältä.

Myö laiturin nokassa

Venesatama

Santtu tarkkailee :)

Heidi tarkkailee

Maisemaa mäen päältä.

Lisää maisemaa huipulta.

Olimme jo kävelemässä takaisin Veronican talolle päin kun Santtu sai puhelun Jenniltä. Jenni ehdotti että tavattaisiin tänään ja hän voisi tuoda postit jotka olivat saapuneet heille nimellämme. Päätimme treffata iltapäivällä piknikin merkeissä Fremantlessa. Ennen piknikiä meille jäi sopivasti aikaa istuskella hetki puutarhassa auringon paahtaessa :)

Tapasimme Jennin samassa puistossa kuin missä tapasimme hänet ensimmäisen kerran. Leiriydyimme nurmikolle viinin, voileipien ja hedelmien kera. Juttelimme paljon kaikesta, Suomesta, presidenteistä, Ausseista etc... Jenni antoi meille postimme ja onneksemme kirjeistä löytyi kaikki mitä odotimmekin: Medicare-kortit molemmille SEKÄ veronumerot (Tax file number). JEE! Nyt meillä on kaikki paperiasiat hoidettuna ja voimme keskittyä pelkästään työnhakuun.

Piknikin aikana sää muuttui hetkessä todella kylmäksi (uskokaa tai älkää!) ja päätimme lähteä pois. Tuuli on ollut parina päivänä niin kova että ulkona tarvitsee pitkähihaista. Mutta pyritään olla valittamatta kun tiedetään millaiset kelit siellä kotioloissa on :-P Minä onneton kuitenkin onnistuin jo vilustumaan täällä, mutta eiköhän tämä tästä.

Illalla ei ihmeitä tehtykään, syötiin illallinen ja hengailtiin "kotosalla". Eiköhän tästä kohta nukkumaan jouda taas. Päivät menevät täällä niin nopeasti! Ihan kun oltaisiin oltu jo pitkään reissussa, vaikka seikkailumme on vasta alussa! :-)